Elän haavetta aurinkoisesta arjesta todeksi Välimeren rannalla, Barcelonan provinssissa perheeni kanssa. Muutimme Espanjaan tammikuussa 2017 turhia miettimättä, pystyisimmekö tai jaksaisimmeko, muka miehen työn vuoksi, mutta oikeasti siksi, että olemme aina halunneet.
Espanjan taitoni rajoittui ennen muuttoa noin kolmeen sanaan ja katalaanin kielen olemassaolosta olin piilevästi tietoinen. Nyt viiden vuoden jälkeen elämä neljällä kielellä (katalaani, espanja, englanti, suomi) alkaa olla jo arkea, mutta silti sanat ajoittain takertuvat kurkkuun.
Tasapainoilua ikävän, arjen ja ikuisen loman välimaastossa, jossa omat ääret tulevat tutummaksi kuin maailman rajat.
Elämää freelancerina, jossa on ihana taiteilijan vapaus ja epämääräinen paine ja tunne siitä, että mikään ei ikinä valmistu ja tekeekö sitä lopulta yhtään mitään.
Arjen ja kulttuurierojen tarkastelua, oman ja muiden myllerryksen ihmettelyä ja analyysia.
Usko, toivo, rakkaus. Joista suurin on rakkaus, noin ihanteena. Usein suurinta on nälkä, väsymys ja turhautuminen.
Tätä blogia kirjoittaa teologi, pappi, äiti, osa-aika kotirouva, taiteilija, tanssija, kirjoittaja, vetelehtijä, ulkosuomalainen, you name it. Hengellinen sisältö on läsnä väläyksittäin, mutta läpinäkyvyyden kannattajana haluan kertoa, että kaikki mitä minulla on ja tulee olemaan, on saatu lahjaksi tältä taustasponsorilta, jota kolmiyhteiseksikin kutsutaan.
Kiitos, kun luet. Kirjoitan intohimoisesti ja vakavasti, ajatuksella ja sydämellä. Seurassani saa nauruja, ajatuksia ja joskus välähdyksen jostakin ikuiesta joka tekee elämästä niin kauniiksi. Kun kirjoitat kommentin/viestin niin luen ja vastaan ja ajattelen ja ehkä saan uuden ajatuksen, jonka sitten kirjoitan, ja niin sinäkin olet osana näitä kirjoituksia ja olemme osana sitä ihmeellistä yhteyden verkkoa, joka on olemassa myös internetin ulkopuolella. Tervetuloa mukaan!
